Aja Vaalantietä eli Oulujoen pohjoispuolen tietä noin 7km ja käänny vasemmalle Sanginjoentielle. Sanginjoentietä ajetaan 13.5km, käännytään vasemmalle Isokankaantielle. Laavulle matkaa noin puoli kilometriä.
Saimme uuden kaverin - rupikonnan.
Jätettiin auto Isokankaanjärven laavulle. Lähdettiin virallista reittiä Viehkoon päin (3.2km) -siellä seuraava laavu.
Viimeisen elonpäivän oli jokin lintu kohdannut tässä.
Poikkesimme polulta rantaan.Suojelualue kivasti kelottunut. Kaatuneet kelot rikastuttavat luontoa.
Järvellä haapanapari, telkkä - ja tukkasotkapareja. Tavi jäi epävarmaksi.
Hyönteiset
menivät aivan sekaisin sen tuoksusta. Järvessä vettä runsaasti ja
vaiverot osin vedessä. Tälle kävi huonosti. Kangasperhonenkin oli
herännyt.
Karpaloita
ja rupikonnalle löytyi kaveri. Rannassa vilisteli pikku
"otuksia" - muutaman sentin mittaisia - liian vikkeliä, jotta olisi saanut
selvää: sisiliskon poikasia?
Jonkin aikaa keräsimme karpaloita ja meistä alkoi tuntua, että häiritsemme vesilintuja.
Oikaisimme kankaan läpi takaisin viralliselle polulle.
Maasto kumpuilee kauniisti. Jäkälät nyt kuivia. Parasta kulkea vain polkuja. Käki kukkuu!!
Emme
mennetkään Viehkoon vaan löysimme Takaharjulle nousevan polun. Polku
lähti tieltä,jolle virallinen polkuu laskeutuu, heti kohta
oikealta-selkeältä autolevennykseltä. Loppu Takaharjun polusta aika
piilossa.
Pääsimme
Takaharjun päälle ja siellä kolmiomittaustornin jäänteet. Tämä oli
Oulun korkein paikka ennenkuin Ylikiiminki liittyi Ouluun.
Palasimme tielle ja sitä pitkin jonkin matkaa...
..kunnes näkyi polku, joka johti meidät takaisin rantaan, laavulle ja autolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti