Ajo-ohje: Vaalantieltä Saarelasta käännytään Kivikkokankaalle. Ensimmäisestä risteyksestä Rakkakiventietä oikealle, jatketaan tie loppuun asti...
Loppulaan vievä luomulatu yhdistyy kaupungin latureitteihin Kivikkokankaalla. Voit lähteä vaikka Auranmajalta ja latu johtaa Loppulaan, entiselle metsänvartijan talolle. Sieltä pääset latureittiä Ylikiimingintiellekin: https://www.facebook.com/lahiluontohaltuun/posts/603057440035507 . Näin hiihtäen olet nähnyt ison osan Oulun kaupungin Sanginjoen metsistä.
Rakkakiventien päässä on ulkoilijoille parkkipaikka. Voit lähteä normilatua tai oikaista metsän poikki (kts kartta)
Normilatua tulet t-risreykseen, jossa opasteet. Haaveena olisi, että tuossa joskus lukisi Loppula Sanginjoki. Jatka vasemmalle. Ladun ensimmäisestä mutkasta voisi oikaista Isosuon kautta: https://www.facebook.com/lahiluontohaltuun/posts/245771222430799, mutta halusimme jouhevasti liittää ladun kaupungin latuverkkoon eli jatka seuraavaan mutkaan. Siellä kyltti opastaa oikealle, luomuladulle. Olet tullut normilatua 1.5km ja edessäsi on luomulatua Loppulaan noin 10km.
Maisema on aluksi yksilajista mäntymetsää. Hirven juoksujäljet menevät reitin poikki. Oikealla kulkee pieni harju, jonka päällä menevää tieuraa on ajeltu moottorikelkoilla.
Harjun puut komistuvat ja me nousemme sen päälle... Harjun reunoilta sieltä täältä kaivettu hiekkaa tienpohjiin...
Ylitettyämme moottorikelkkareitin, tullaan hakkuulle. Hiihdetään pitkin hakkuun harjaa kaartaen aluksi oikealle ja mäen päältä lopuksi vasemmalle...
Siellä on selkeästi nähtävissä tienpohja (vasemmalle, ks kartta). Jälkiä kävelijöistä, mopoilijasta ja tämä latu. Laitoimme välillä puihin punaisia ohuita naruja helpottamaan kulkua.
Näet nämä koivut nätissä rivissä ja hakkuun reunalla kaatuneen hirvilavan. Mukava kun metsä monipuolistui.
Heti näkyikin kanalinnun jälkiä. Taipuneiden koivujen urpuja oli syönyt. Lopulta kuusiakin. Sieltä kuuluu punatulkun vihellystä. Jäniksen jälkiä.
Tullaan hakkuun reunalle. Kierretään hieman vasemmalta puolelta edessä oleva tiheä taimikko, jossa kartan mukaan pitäisi olla tähän asti seuratun metsätien kääntöpaikka...
...ja edessä näkyy polveileva Niileskankaan eteläreuna. (Sen oikealla puolella on ojitettu, mutta kaunis Taivalkoskensuo.) Korppi. Seuraillaan kankaan reunoja...
Kun kuuset ilmestyvät kuvaan, olet Oulun kaupungin Sanginjoen ulkometsässä. Laske alas mäkeä ja alitat pienen sähkölinjan. Jatka suoraan edessä näkyvää tienpohjaa - joka on vanhaa tervahiihtoreittiä. Tulee komeampi osa Niileskangasta ja Muuraiskankaantien ylitys... pientä männikköä...
...johon leveät ojanreunat tuovat vaihtelua - keväämmällä nämä saattavat olla kosteita paikkoja.
Tälle kankaalle ei löydy nimeä. Edelleen Niileskankaan reunoja?
Lähestymme Holtinkylän reunametsiä. Väliin metsät ovat molemmin puolin tienpohjaa näin komeita, mutta etupäässä oikella, Sanginjoentien puolella on uljasta metsää ja korpea. Kuuluu helmipöllön puputus...hömötiaisia.
...ja huuhkajan huhuilun kanssa ulvovat elälnkodin koirat kilpaa. Kettu on jolkutellut latua ja välillä tehnyt epäonnistuneen saalistamisyrityksen. Hangella näkyvät siiven jäljet ja ketun loikka. Myyrän jälkiä.
Pitkään seuraamamme vanha tervahiihtoreitti lopulta ylittää auraamattoman Valkiaisjärvelle menevän Köysikankaantie. Käännytään oikealle tietä pitkin n 250m ja ja sukelletaan vasemmalle metsään.
Läpi salaperäisen vanhan metsän ja ollaan Murtoseläntiellä. Tie on aurattu, joten tästä on yksi kätevä lähtöpaikka lähteä hiihtämään kohti Loppulaa tai Kivikkokangasta. Loppulaan on tästä 5km. Mutta nyt ylität tien ja jatkat vahvaa latupohjaa...
Ensin tienpohjaa, sitten voimalinjan viertä...sitten linjan ylitys (moottorikelkkareitti menee linjaa pitkin) ja tulet Metlan havaintometsään. Suo on muuttunut isoin ojituksin ja lannoituksin kituliaaksi metsäksi ja oja haisee vahvasti rikille. Mielenkiintoinen nähtävyys tämäkin ja ei ole onneksi pitkä pätkä...
Tulet Suolammelle. Ylitä Suolampi edessä näkyvän voimalinjan aukon keskivaiheille... lammen voi kiertääkin vasemmalta, jos ylittää ensin (sillan kohdalta) äskeisen ojan.
...ja puikahda linjalta metsään. Etsi oikea paikka niin et joudu ojituksiin.....mukavaa korpimetsää. Naavaisia puita...
...ja noustaan Inumakankaalle. Sieltä on hauska laskea alas...
...Inumakankaan reunakorpeen. Tunnelmallista. Lopuksi Kangaslamminahon taimikon läpi puikkelehtien tulet Kuparisenpolulle. Jos haluat käydä tulipaikalla, jatka Kuparisentietä 300m vasempaan. Mutta mikäli mieli halajavi Loppulaan...
...ylitä edessä oleva Kangaslampi ja reitti jatkuu edellisellä julkaisullamme kohti Loppulaa: https://www.facebook.com/lahiluontohaltuun/posts/614080212266563. Matkalla Kivikkokankaalta Loppulaan ei ole näkynyt juuri muita latuja ja tämä latureitti on pyrystäkin huolimatta erottunut maastossa hyvin! Kuvat eivät anna oikeutta tälle reitille eli reitti on paljon mielenkiintoisempi kuin kuvissa näyttää.
Pääsiäisenä lienee oivat kelit tehdä tämä hiihto. Pienemmälle hiihdolle pääset Loppulasta esim Myllykosken laavulle tai riistapolun Korpilammen laavulle. Niistä on erilliset Lähiluonto haltuun julkaisut. Ladut on aukaistu! https://www.facebook.com/lahiluontohaltuun/posts/607266669614584 ja https://www.facebook.com/lahiluontohaltuun/posts/604990159842235
Loppulan tien varteen tai pihaan voi jättää auton ja hiihtää näitäkin latuja. Korpilammen latu on suosituin ja kaikissa on tulipaikka. Kannattaa kuitenkin ottaa puita mukaan. Luulen, että nämä luomuladut pysyvät paremmin auki, jos nyt lumisade yltyy. Ilmoitamme kyllä latujen kunnosta ja ilmoitelkaapa muutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti